Korona – seuraava kvanttihetki

Korona – seuraava kvanttihetki

Kirjoitus on käännös Make Rojava Green Again -kampanjan sivustolla 13.4.2020 julkaistusta kirjoituksesta.

Näinä hämmentävinä korona-aikoina koko maailma on pysähtynyt. Kaduilla ei näy autoja tai ihmisiä, koulut ovat pysähtyneet ja kaupat ovat suljettuja. Hegemoniset kapitalistiset vallat ovat valmistelleet meitä tähän pitkän aikaa muun muassa Hollywoodin avulla, tuottamalla elokuvia ja sarjoja, joiden apokalyptisissä näkymissä äärimmäinen individualismi kukoistaa, rikkaat menestyvät ja köyhät tappavat toisiaan selviytyäkseen. Meitä on varoitettu jo kauan, että maailmaloppu on pian käsillä. Meillä on ekologinen kriisi, jonka on tuottanut järjestelmä, joka välittää ainoastaan voitonteosta kaiken muun kustannuksella seurauksista huolimatta. Meillä on teollistuminen, joka on aiheuttanut ihmisten katoamisen tavallisen flunssan geneettisen muuntautumisen seurauksena.

Siitä, miten nykyiseen tilanteeseen koronaviruksen kanssa on päädytty, voi olla monia tulkintoja: Yhdysvaltojen taloudellisesta sodankäynnistä Kiinaa vastaan mutaatioon lepakossa, jonka elinympäristön epäeettinen teollistuminen on pilannut. Ongelmamme ei ole sen selvittäminen, että miten tämä tapahtui, vaan sen, miten tähän tilanteeseen on tultu. Olemme jo vuosia todistaneet kapitalistisen hegemonian kiihdyttämiä muutoksia kaikkien elävien olentojen jakamassa elinympäristössä. Nyt on nostettu nihilistisiä teorioita, jotka langettavat vastuun tapahtuneesta koko ihmiskunnalle, heijastaen visioita luontoa vastaan sotaa käyvästä ihmisestä ja ihmistä vastaan sotaa käyvästä luonnosta. Tämä on täysin väärin ja kertoo ajattelumallista, jossa meidät yritetään erottaa menneisyydestämme, jossa olimme vapaassa yhteiselossa luonnon kanssa henkilöinä ja yhteiskuntina – jakamattomana kokonaisuutena. Esivanhempamme näkivät itsensä osana luontoa. Se antoi meille kaiken, ja me elimme siitä tietoisina ja sen mukaisesti, tasapapainossa.

Alemmat yhteiskuntaluokat kärsivät kriisin vakavimmat seuraukset, ja ne tulevat pahenemaan ajan myötä. He ovat järjestelmän todellisia uhreja. Loppupeleissä hallitseva luokka on se, joka tulee viettämään elämää näissä elokuvista tutuissa bunkkerikaupungeissa, eristyneenä kaikesta muusta ihmiskunnasta, monopolisoiden kaikki resurssit ja jättäen meidät muut heitteille. Tämän kaiken takana on kapitalistinen järjestelmä, joka hallitsee, varastaa, tuhoaa ja riistää ilman häpeää tai pelkoa. Tätä samaa se tietenkin tekee myös luonnolle.

Jos analysoimme tilannetta länsimaissa, tajuamme miten vakava sen on. Jo yli kuukauden ajan poikkeustiloja on julistettu useissa maissa ympäri maailman. Armeija on kaduilla – Saksassa näin ei ole tapahtunut sitten Hitlerin diktatuurin. Poliisi aseistautuu rynnäkkökivääreillä ja eroaa yhä vähemmän tavanomaisesta armeijasta. Ihmiset huutelevat parvekkeiltaan loukkauksia kadulla kulkeville ihmisille tietämättä, keitä he ovat tai että ovatko he menossa kenties töihin sairaalaan tai elintarviketehtaalle. Valtioiden kovat ponnistelut kannattavat, ja me olemme ajautumassa individualismin ansaan: ihmisiä huolettaa enemmän taudin saaminen kuin sen levittäminen. Jos naapurisi näkee sinun lähtevän kodistasi, hän soittaa poliisin, koska hänkin haluaisi mennä ulos, mutta ei voi. Selitän tätä hieman enemmän väärinymmärrysten välttämiseksi: en sano, että ihmisten pitäisi olla välittämättä koronatoimenpiteistä, vaan haluan vain osoittaa, miten vakava kuilu yhteiskunnassa vallitsee. Ulkonaliikkumiskielto alkaa klo 14 (Espanjan tapauksessa) ja näin on ollut jo kuukauden. Kuinka kauan tämä vielä jatkuu? Vielä kuukauden? Vielä puoli vuotta? Mitä tapahtuu, kun valtio huomaa, että sen täytyy kontrolloida koko ajan lisää kaikkea, jotta asiat eivät riistäytydy hallinnasta ja räjähdä käsiin – etenkin siinä vaiheessa, kun ihmisiltä loppuvat rahat, kun he eivät voi mennä töihin rakennustyömaalle, pellolle tai pikkukauppaansa myymään ruokaa? Valtio alkaa keskittää ja jakaa resursseja omien intressiensä mukaisesti esimerkiksi jakamalla isoja tukiaisia suuryrityksille mutta jättämällä oman onnensa nojaan työläiset ja pikkukauppiaat, kuten Iso-Britanniassa on käynyt. He jatkavat rajoitusten tiukentamista ja median kahlitsemista, kuten jo tällä hetkellä tapahtuu Espanjassa ja Unkarissa. Jos nämä tekijät lasketaan yhteen kaduilla olevan armeijan ja ulkonaliikkumiskiellon kanssa, niin mitä meillä on käsissämme? Jätän tämän kysymyksen auki, jotta jokainen voi tehdä omat päätelmänsä.

Se mikä on varmaa, on että tämä on vain alkua. Kriisin ratkaiseminen voi viedä enemmän tai vähemmän aikaa, mutta pikkuhiljaa meidät pakotetaan tottumaan näihin “rajoitustoimenpiteisiin”, jotka muistuttavat ihmiskunnan kovimmista ajoista. Sellaisten asioiden normalisointi, kuten armeija kaduilla, ulkonaliikkumiskiellot, liikkumisen seuraaminen puhelinten avulla Saksan malliin, voi johtaa vain inhimillisen ja yhteiskunnallisen elämän täydelliseen menetykseen. Kominternin pääsihteeri Dimitrov lausui vuonna 1936 Espanjan Sisällissodan kynnyksellä: “Fasismi ei ole muuta kuin parlamentaariseen demokratiaan perustuvan kapitalismin uusi muoto, joka vastaan täytyy taistella työväen yhteisrintamalla”. Tällä haluan tehdä selväksi, että pohjaa fasismin paluulle Euroopassa on luotu jo pitkän aikaa ja se on vain odottanut nykyisenkaltaisia kriisin ja kaaoksen hetkiä noustakseen pintaan. Tästä toimii esimerkkinä Unkarin presidentti Viktor Orban, joka on pitkään ajanut läpi antidemokraattisia uudistuksia ja joka nyt COVID-19-kriisin myötä on julistanut päättymättömän poikkeustilan, keskittänyt yhä enemmän valtaa ja voimistanut repressiota. Nämä ajat ovat niin kutsuttuja “kvanttihetkiä”, jotka mullistavat elämämme ja johtavat merkittäviin historiallisiin muutoksiin.

Näitä valtioiden rumia liikkeitä on myös vastustettu. Mekin teemme niin luomalla naapurustotukikomiteoita, pitämällä huolta ympärillämme olevien henkisestä hyvinvoinnista sekä tuomalla yhteen voimavarojamme ja kokemuksiamme. Ympäri maailmaa solidaarisuus on kasvussa, mistä esimerkkinä Italiaan lähteneet kuubalaislääkärit tai Kiinan vastineetta jakamat suojamaskit. Samaan aikaan valtiot ovat osoittaneet, että he eivät välitä meidän elämistämme tai siitä, kuinka moni kuolee. He välittävät ainoastaan taloudesta ja sen pelastamisesta. Meidän ei pidä langeta heidän ansaansa, joka yrittää murtaa sosiaalisen elämämme – tärkeimmän osan ihmisenä olemista. Meidän täytyy jatkaa toimintaamme ja solidaarisuutta, jotta voimme estää heitä jatkamasta meidän henkiemme ja luonnon vaarantamista.

Pohjimmiltaan olemma luomassa vaihtoehtoja päätökseensä tulevalle järjestelmälle ja jossain vaiheessa meille tulee välttämättömäksi järjestäytyä myös kansainvälisesti ja ottaa uusi askel matkalla kohti vapautta.