Koronakapitalismi ja ympäristökriisi

Koronakapitalismi ja ympäristökriisi

Kirjoitus on käännös Plan C -ryhmän sivustolla 20.4.2020 julkaistusta kirjoituksesta.

Koronakriisi on uhka pääoman kasautumiselle, mikä johtaa yhä autoritaarisempiin kapitalismin muotoihin ympäri maailmaa pahentaen näin entisestään yhteiskunnallisen ja planetaarisen ympäristömme kriisiä.

Yksi kamppailu / yksi taistelu

Tiedämme, että pääoma elää kuin vampyyri ja “elää sitä ehommin, mitä enemmän työtä se itseensä imee”. Mutta millä vampyyrillä on koskaan ollut sellainen verenjano kuin pääomalla? Jano, joka kasvaa loputtomasti 3 % vauhdilla. Kun nykyisessä globaalissa muodossaan pääoman kasvu on tyrehtynyt, eikä sillä ole enää uusia alueita kolonisoitavaksi tai uusia alamaisia riistettäväksi, sen jano kääntyy entistä enemmän kohti Maata. Tällä hetkellä kasautuminen merkitsee sademetsien palamista, merien kuolemista ja otsonikerroksen aukkoja. Vanha vampyyri horjahtelee yhdestä talouskriisistä toiseen kykenemättömänä piilottamaan häiriintyneisyyttään. Sitä ei pystytty piilottamaan vuonna 2008, kun valtio pelasti epäonnistuneen pankkijärjestelmän. Samoin on nyt, kun koronaviruspandemia ja väistämättömästi edessä häämöttävä globaali lama uhkaavat yhdessä saada aikaan 1930-luvun Suurta lamaa pahemman talousromahduksen. Koronaviruksen suistaessa hetkellisesti teollisuuden pois raiteltaan maanteillä on vähemmän autoja ja taivaalla vähemmän lentokoneita. Tämä on esimerkkinä siitä, että siellä missä teollisuus elää, luonto kuolee ja siellä missä luonnolle annetaan hetki aikaa hengähtää, se herää jälleen eloon. Emme voi enää teeskennellä, että ympäristön selviytyminen on yhteensovitettavissa kapitalismin ja sen nousu- ja laskukausien kanssa.

Iso-Britanniassa vuosikymmenten leikkauspolitiikka on köyhdyttänyt julkista terveydenhuoltoa samalla tavalla kuin se köyhdyttänyt meidän elämiemme materiaalisia olosuhteita. Viruksen aiheuttaman kriisin keskellä terveydenhuollon työntekijämme huomaavat, että heillä ei ole tarvitsemiaan välineitä, suojavarusteita tai voimavaroja. Esiin nousseen pandemian edessä valtion on ollut pakko paljastaa kätensä: se on suojellut markkinoita hinnalla millä hyvänsä. Se on pyytänyt työväkeä jatkamaan työskentelyä ja ottamaan harteilleen viruksen taakan, jotta saavutettaisiin laumaimmuniteetti – mikä ei koskaan olisi tullut tapahtumaan. Siinä vaiheessa, kun valtio ei enää voinut esittää tavoitteidensa olevan toteuttamiskelpoisia, tory-puolueen taikarahapuu ilmestyi näkyviin. Niin lomautusrahoissa kuin vuokra-armahduksissakin on pohjimmiltaan kyse siitä, että valtio pyrkii rauhoittamaan hätääntyneitä markkinoita. Valtion tuki- ja elatusrahojen tarkoituksena ei ole väestön hyvinvointi vaan talouden loppumattoman liikkeen suojeleminen.

Yhdysvalloissa valtio ei pysty tarjoamaan terveydenhuoltoa massoille. Kun pandemia nousi maaliskuussa esiin, hallituksen taloudellinen linja on ollut mitä jyrkin. Samaan aikaan, kun varakuvernööri Dan Patrick vetosi ihmisiin, jotta nämä uhraisivat henkensä velvollisuudesta amerikkalaiselle kapitalismille, Valkoinen talo lupasi pelastaa lentoyhtiöitä ja ilmastonmuutosta kieltävää öljyteollisuutta useilla miljardeilla dollareilla. Talouskriisiä hyväksikäyttäen valtio jo saman kuukauden aikana heikensi teollisuuden ympäristönormeja ja lievensi päästörajoituksia. Sen sijaan, että koronakriisi toisi vapautuksen kapitalistien kasautumisen taustalla olevasta ideologiasta, on vaara, että tämänhetkisen sekaannuksen ja epäjärjestyksen avulla valtio pystyy pakottamaan ja laajentamaan markkinakuria. Ja näin se on päättänyt tehdä, huolimatta kustannuksista ihmisille ja ympäristölle.

Ilmasto-oikeudenmukaisuus / työntekijöiden oikeudet

Valtion pettäessä heidät ihmiset ovat itse alkaneet järjestäytymään yhteisöissä ja organisoimaan keskinäistä avunantoa. Mitä enemmän pandemia häiritsee kapitalistisen tuotannon ja kulutuksen kulkua – ja mitä enemmän järjestelmän epäonnistumiset jättävät työntekijät pettyneiksi ja vihaisiksi –, niin sitä viekkaammin ja aggressivisemmin pääoman kätyreiden täytyy toimia säilyttääkseen asemansa. Isot ja voimakkaat yhtiöt käyttävät taloudellista kaaosta hyväkseen lujittaessaan otettaan entistä suuremmasta vauraudesta ja sulauttavat itseensä niitä pienemmät, taloudellisesti kärsivät kilpakumppaninsa. Amazonin nousu on jättänyt kuluttajalle entistä vähemmän valinnanvaraa markkinoilla. Vastaavasti työntekijöille on entistä vähemmän työllistymismahdollisuuksia tarjolla, ja he ovat täten pakotettuja hyväksymään suuryhtiön sanelemat työehdot. Tämän monopolistisen markkina-aseman ansiosta Amazonin Jeff Bezosin henkilökohtainen vauraus on kasvanut massiiviseti kriisin aikana. Samalla Amazonin tilapäistetylle työvoimalle on jätetty pakkovalinta heidän oman turvallisuutensa ja palkan välillä. Mikä pahempaa, uskottomuudesta Imperium Amazoniumille on odotettavissa rangaistus: huhtikuussa kävi selväksi, että Amazonin terveys- ja työolosuhteista julkisuudessa puhuminen ja organisoituminen niiden parantamiseksi on potkuihin johtava rikkomus. Amazon, joka on nykyaikaisen hyperyhtiön paradigma, selvästi ymmärtää, että jo vastarinnan idea on yhtä vaarallinen kuin itse vastarinta. Vaientamalla kritiikin se pyrkii laajentamaan määräysvaltansa varaston ulkopuolelle meidän ajatuksiimme ja käyttäytymiseemme. Jos virus tulee vaatimaan uhreja näissä turvattomissa työpaikoissa, niin vampyyri ei aio olla yksi niistä. Pakottamalla meidät valitsemaan palkan ja terveyden väliltä pääoma aikoo selviytyä ja kasvaa meidän kustannuksellamme. “Ei ole mitään vaihtoehtoa”, se sanoo meille ja odottaa, että me ja ympäristö kannamme nykyisestä kriisistä aiheutuvan taakan, niin kuin aina ennenkin.

Me tiedämme, että järjestelmä on häiriintynyt. Sen tapa reagoida pandemiaan on näyttänyt meille entistä selkeämmin, miten pahasti se on epäonnistunut ympäristön kanssa. Sen epäonnistuminen meidän paikallisessa, sosiaalisessa ympäristössämme on yhtä pitkälle vietyä kuin sen planetaarisen luonnonympäristön riisto. Entä jos me emme pidä siitä, entä jos emme halua sitä? Poliisi on jo nyt entistä voimakkaampi poikkeustilalakien ansiosta. Fasistit ja salaliittopopulistit käyttävät epätietoisuuden ja vihan hetkiä hyödykseen hankkiakseen lisää valtaa. Voimme odottaa pidemmän aikavälin tavoitteisiin pyrkivien yhtiöiden ja oligarkkien manipuloivan kriisiä omien taloudellisten intressiensä mukaisesti, lujittaen itselleen entistä enemmän vaurautta ja polarisoiden taloudellista epätasa-arvoa entistä pidemmälle. Emmekä voi unohtaa sitä, että sosiaalisen eristäytymisen aikana meistä on tullut entistä riippuvaisempia osuvasti kulmahammasta muistuttaen nimetyistä FAANG-teknojättiyhtiöistä (Facebook, Amazon, Apple, Netflix, Google), jotka olivat jo valmiiksi vampyyrin terävimmät hampaat. Kommunikaatiovälineiden monopolisoimisen ja massiivisen tiedonkeruun avulla näillä yhtiöillä tulee väistämättä olemaan valtava poliittinen valta koronan jälkeisessä maailmassa. Olemme jo astuneet maailmaan, jossa julkisen terveyden varjolla valtiot ovat kiireessä purkaneet yksityisyyttä suojaavaa lainsäädäntöä. Innokkuus, jolla näin on tehty, on paljastanut teknojättien pitkään rakentaman valvontakoneiston poliittiset mahdollisuudet. Massiivisen tiedonkeruun ja yksityisyydensuojan purkamisen yhdistelmä valtioiden ja yhtiöiden käsissä aseistaa nykyaikaisen elämän teknologisen ulottuvuuden meitä vastaan uusilla, laajoilla ja mahdollisesti autoritaarisilla tavoilla. Tällainen autoritaarinen käänne oli hyvinkin odotettavissa, sillä se on edellytys niille kapitalistisille voimille, jotka pyrkivät linnoittamaan ja laajentamaan vaikutusvaltaansa hädän ja kriisin keskellä. Sellainen on vampyyrinen jano. Mutta missä on hopealuotimme?